Rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat ryöstäytyneet täysin käsistä. Satojen miljoonien arvoiset kiinteistöt ovat purkutuomion alla eikä vastuuta ota kukaan. Kysymys on pitkälle suunnittelussa, rakentamisessa, valvonnassa ja hoidossa tapahtuneista virheistä.
Suunnittelijat ja rakentajat ovat tehneet rakennuttajista koekaniineja, joiden piikkiin  kustannukset laitetaan. Suurimmat maksajat ovat kunnat, joita on helpompi muiluttaa kuin yksityisiä rakennuttajia. Tämä näkyy muun muassa koulujen ja laitosten rakentamisessa.
Ympäristöministeriön tulisi perustaa tiedosto, johon kootaa kaikkien hometalojen ja muidenkin ongelmatalojen tiedot. Tiedostosta tulisi ilmetä suunnittelijan, rakentajan ja valvojan nimet. Samaan tiedostoon tulisi koota myös kiinteistöjen hoidon kuvaus. Talonmiehiä ei ole, vaan kiinteistöhuoltoyritykset huseeraavat enemmän tai vähemmän vastuuttomasti rakennusten hoidossa.
Mutta syntyykö tällainen tiedosto, joka pakottaisi parempaan vastuullisuuteen? Tuskinpa syntyy.
Suunnittelijat ja rakentajat ovat valtiollisten ja kunnallisten päättäjien kamuja. Eihän korppi korpin silmää noki. Vähin mitä tässä asiassa olisi tehtävä, olisi lainsäädännöllä pidentää rakennusten takausvastuuta.

Käykääpä käveluretkellä Helsingin Kalliossa. Siellä 100 vuotta sitten rakennetut talot seisovat ryhdikkäänä paikoillaan.  Entisajan rakentajat osasivat asiana, vaikka repsikka kantoi jokaisen tiilen selässään ylimpiin kerroksiin asti.

                                                                                                Reino Nousiainen

Viimeisten viikkojen aikana on päättäjiltä tullut harvinaisen ristiriitaisia ajatuksia talouden kohentamisesta. Elinkeinoelämän saarnojen mukaan palkkoja ja eläkkeitä ei saisi missään tapauksessa korottaa. Muuten meidät piru nokkii.
Palvelusektorilla, mediassa ja kuntakentällä korostetaan, että ihmisten pitäisi lisätä kulutusta, jotta pyörät pyörisivät yli huonojen aikojan.
Mutta tyhjästä mahasta on vaikea pireista, sanoi Römppänen.
Kaukolämmön piirissä olevissa taloissa tulee lämmön hintaan sellainen korotus, ettei sitä pysty eläkkeiden ja usein palkkojenkaan korotuksella kattamaan. Samaan sarjaan kuuluu myös sähkön hinta. Korotusten suuruutta ruokii sekin, että kysymys on monopolisektorista. Asuntoyhtiöillä ei ole monopolien luvatussa maassa vaihtoehtojaa. Sähkönkin osalta vaihtoehto löytyy energiamaksussa, mutta kun enerialasku on huomattavasti pienempi kuin perus- ja siirtomaksut, on kilpaulttamisesta puhuminen tyhjää puhetta.
Eikä siinä vielä kaikki. Elintarvikkeiden hintakin on kovassa nousussa. Eräisiin leipätuotteisiin tuli vuoden vaihteessa kymmenen prosentin korotus. Omalta osaltaan hintaan vaikuttaa sekin, että esim. Etelä-Savossa on kesäsutuksesta johtuen ylisuuri kaupan kapasiteetti, jonka viuluja vakituinen asukas muuna kuin kesäaikana joutuu maksamaan.
Mikkelissä on kehuttu jo vuosia kaupan palvelujen kasvusta ja kehittymisestä. Mitä kehitystä sellainen on, jos liikkeitä vaihtaa Maaherrankadun eteläpuolelta saman kadun toisella puolelle. Tyhminäkö kellokkaan tavallista kansaa pitävät?
Kyllä tilanne on kasvavista kustannuksista johtuen juuri nyt sellainen, etteä kulutuksen kasvusta on turha haaveilla. Menot on pantava tulojen tasolle, ellemme halua heittäytyä Kreikan tielle.

Lueskelin pakkaspäivän ratoksi Heimo Pohjalaisen kirjaa Moni-ilmeinen Pohjois-Valkeala -Sinistä ja Vihreää. Pohjalainen on paneutunut erittäin ansiokkaasti Savon ja Kymenlaakson välisten erämaiden asukkaiden ja yritysten elämään.

Kirjassa kuvataan  niin savottamiesten kuin yrittäjienkin ponnistuksia kotiseudunsa elämän parantamisessa.. Erikoista kuvauksissa on se, että ihmiset olivat kovan elämän keskellä tyytyväisiä. Voisipa sanoa, että onnellisia. Tämän päivän marisijoiden kannattaisi tutustua Pohjalaisen teoksen sisältöön.

Oloja ja elämää on kuvattu realistisesti. Ylisanoihin ja paikkaansa pitämättömään kehuskeluun ei ole sorruttu, joka onkin enemmän savolaisten harrastus.

Savolaisetkin riensivät 1930-luvulla suurin joukoin työnhakuun Valkealan puolelle, kun kun maanviljelijä Lauri Roitto rakensi Hillosensalmelle sahan. Saha työllisti parhaillaan reilut 200 työntekijää. Moni savolainen nousi junaan ja pestautui sahaustöihin. Hillosensalmea alettiin kutsua savolaisten Amerikaksi.

Viime vuosina Mikkeli on halunnut ottaa haltuunsa savolaisten Amerikan tai ehkä sittenkin suorastaan savolaisten taivaan roolin. Mikkeli kaavoittaa asuinalueita tuhansille asukkaille. Lähtökohtana näyttää olevan tavoite imeä maaseudun väki Mikkeliin.

Tavoitetta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn maakuntalehden palstoilla.Lehden sivuilta saa lukea tuon tuosta Mikkeliä koskevia uutisia, joissa toisuuvat laatusanat: Etelä-Savon paras, Suomen paras ja maailman paras. En oikein usko, että ainakin osittain katteeton kehuskelu johtaa mihinkään. Tilaistoilla voi kikkailla miten kukin haluaa. Eiköhän kysymys liene sittenkin itsetunnon puutteesta.

Suomen parhaan toimenpiteistä joutuvat aika ajoin maaseudun ihmiset kärsimään. Mäntyharjun työmatkalaisilta ja opiskelijoilta Mikkeli "ryöväsi" aamuisen junayhteyden, jotta savolaisten taivaaseen kokousmatkalle tulevat Helsingin herrat ehtisivät ajoissa perille. Ehkä tavoitteena on saada mäntyharjulaiset muuttamaan Mikkeliin, jotta päästäisiin kehumaan väestönkasvulla.

Aito väestönkasvu syntyy uusia ihmisiä syn nyttämällä, ei keinotekoisella muuttoliikkeellä.  Niin suureksi kasvukeskukseksi Mikkeli ei pelkästään kaupan hollihalleja rakentamalla nouse, että muuttoliike tekisi kaupungista aidon kasvukeskuksen.

Reino Nousiainen

Kuntaliitokset ovat nousseet hallitusohjleman kautta keskeiseen asemaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Henkilökohtaisesi olen ollut jo kauan voimien yhdistämisen kannalla.

Nyt usko on alkanut horjua aiankin Etelä-Savon osalta. Mikkeli on omaksunut liian öykkärimäisen linjan yhteistyökysymyksissä maaseutukuntien kanssa.

Oli suorastaan hävytöntä, kun Mikkelin ja Etelä-Savon maakuntaliiton kellokkaat kävelivät mäntyharjulaisten työmatkalaisten ja opiskelijoiden yli junien aikatauluja rukatessaan. Mäntyharjun asemalta nousi aikaisemmin joka aamu kymmeniä ihmisiä Mikkelin junaan.

Ei nouse enää, kun junien kulut piti rukata "suureksi kongressikaupungiksi" nousseen Mikkelin etujen takia. Juna ei jatkossa sovi mäntyharjulaisten aikatauluihin. On kuntakuinkin varmaa, että Helsingin herroja matkustaa Mikkeliin kokouksiin kuukausittain vähemmän kuin mäntyharjulaisia työhön ja oppilaitoksiin päivittäin.

Mikkeliläisillä näyttää vaihaavan yleisesti huono itsetunto, kun keskustelussa on keskeisessä asemassa katteeton oman kaupungin kehuminen. Eivät ihmiset ole niin tyhmiä, etteivät erota fakstaa ja fiktiota toisistaan.

Reino Nousiainen

 

Eteläsavolaisessa maakuntalehdessä lytättiin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen matalaksi sen johdosta, ettei hän hyväksynyt hallitusneuvotteluissa arvonlisäveron korotusta. Nyt niilläkin rahoilla olisi muka käyttöä.

Ei ole kuin reilu kuukausi aikaa, kun samalinen lehti piti älyttömän metelin sanomalehtien tilausmaksun arvonlisäveron säästämisestä. Muisti on joko lyhyt, tai uusinta kannanottoa tarvitaan presidentinvaalien mielipideilmaston muokkaamiseen.

 Verotuksessa kokoomuslaisten linjana on painopisteen siirtäminen asiotulojen verotuksesta arvonlisäverotuksen puolelle. Tuloverotus on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin arvolisäverotus.

Hyvätuloiset maksavat tuloveroa enemmän kuin pienituloiset. Arvonlisäveroa maksaa jokainen saman verran ostaessaan leivän tai kahvipaketin.   Se tietysyi hyväosaisia harmittaa, kun pelkän perusturvan varassa olevat eivät maksa ansioveroa ollenkaan. Siksi kai arvonlisäveroa pitäisi korottaa.

Reino Nousiainen