NYT TIKITTÄÄ TODELLINEN ELÄKEPOMMI

Muutamia viikkoja eläkkeelle siirtymiseni jälkeen pääministeri Matti Vanhanen keksi, että lama on painumassa niin syväksi, ettei laskua pystytä maksamaan ilman eläkeiän nostoa.

Kun Vanhasen määrittelemä eläkeikä jäi minultakin auki puolitoista vuotta, alkoi  tuntua siltä, että  minäkin olen syyllinen maamme luhistumiseen velkataakan alle joskus tulevina vuosina.

Omaatuntoa tosin rauhoitti se, että yhtäjaksoista työuraa ilman ainuttakaan katkosta ehti kertyä tasan 42 vuotta. Tuskinpa eläkeiän nostamiseen on tarvetta, jos jokainen yhtä pitkän saran kuokkii mullokselle.

Sekin hieman rahoitti, ettei työuran aikana kertynyt sairaslomapäiviä 50 päivää enempää. Nuo puuttuvat puolitoista vuotta tullevat katetuiksi tälläkin laskelmalla.

Eikös eläkeikää voitaisi tarkastella pelkkien ikävuosien asemasta myös työuran pituudella?

Vielä muutama kuukausi sitten näytti siltä, että tämä hallitus on suoranainen nerouden huippu, joka porskuttelee kaikkien karikoiden ohi jos ei muuten, niin öykkärimäisellä otteella.

Nyt viimeistään on käynyt selväksi, että työnantajapiirejä peesaavilla ministereillä ei ole ollut minkäänlaista pelisilmää. Ehkäpä ministerit kuvittelivat, että ay-liikkeen voima ja valta on jo kuopattu muistojen joukkoon.

Sekin näyttää unotuneen, miten Esko Aho edellisen lamana aikana takoi päänsä kuhmuille ay-liikkeen kiviseinään. Silloin taisteltiin työttömyysturvasta, nyt eläkkeistä.

Työnantajaliittojen johtajat ovat jo vuosikausia näyttäneet duunareille huonoa esimerkkiä lähtemällä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana. Kun yritysjohtajat tai pankinjohtajat ovat ajaneet laivansa kivikkoon, on kipparit palkittu ennenaikaisella eläkkeellä ja kultaisella kädenpurituksella.

Ei siis ole ihme, jos ay-liikkeen johtajat pistävät nyt hanttiin. Tasa-arvo ei näissä kahinoissa ole toteutunut.

Saattaa hyvinkin olla, että eläkeiän korottaminen on tarpeen. Eläkeikä on niin herkkä asia, että sitä pitää rukata taitavammalla kädellä, jonka Katainen ja Vanhanen omaavat.

Missä muuten ovat ne paljonpuhutut puskurit, joita 1990-luvulla kaivattiin yritysten, kuntien ja valtion talouteen? Ne ovat menneet isompiin taskuihin aikoja sitten, ja osalla on ostettu vaaleissa kannatusta. Kun kirstun pohja alkaa paistaa ja velkataakka kasvaa, alkavat vitsit olla vähissä.

Kokoomuksen kannatuksen kasvun pysähtyminen on tästä ensimmäinen merkki.

Reino Nousiainen