Hallituksen miesten keskuudessa on virinnyt jonkinlainen kilpailu siitä, kuka parhaiten osaa saattaa presidentti Tarja Halosen yleisön silmissä arveluttavaan valoon. Afganistania koskevassa tiedonkulussa syntyneet ongelmat olivat varmasti suunniteltuja, ja päällimmäisenä päsmärinä oli mitä ilmeisimmin ylimielisen yrmeäilmeinen  ministeri Jyri Häkämies.

 Mutta eivät Matti Vanhanen ja Aleksander Stubkaan ole puhtaita pulmusia. Herrat vaan tekevät samaa politiikkaa sivistyneemmin. Kysymys ei ole vahingosta tai sattumasta, vaan suunnitelmallisesta syrjinnastä. Miehille näyttää olevan kova pala, että presidenttinä on nainen, joka on kaiken lisäksi ihan kelvollisesti hoitanut tehtäväänsä.

Kokoomuksessa silotetaan näillä tempuilla tietä Sauli Niinistölle. Yhtä lailla suunnitelmallista on se, että  Niinistö on omaksunut monissa asioissa valtiomiesmäisen roolin, joka poikkeaa Jyrki Kataisen lyhytnäköisesti tulevaisuuteen luotaavista puheista. Puolue ajaa vaaleja kohti kaksilla rattailla.

Seuraavat  eduskuntavaalit käydään vielä katteettomilla lupauksilla, mutta jatkossa alkaa kurjuuden kausi, kun ryhdytään maksamaan epäoikeudenmukaisen vertopolitiikan ja tulonjaon viuluja.

Suurin virhe oli se, ettei historiallisen pitkän nousukauden aikana maksettu velkoja juuri ollenkaan, vaan rahat jaettiin liian suurina verohelpotuksina, ennen muuta pääoma- ja osikoverojen saajille. Nyt velkaa otetaan niin jumalattomasti, ettei siitä vuosikymmeniin selvitä.

Reino Nousiainen