Viimeiset viikot ovat olleet maailman talouselämässä tuulista aikaa. Hyeenat ovat saalistaneet suuria voittoja heiluttelemalla pörssikursseja ja vaatimalla valtioita saalistuksen onnistumisen takuumieheksi.  Saalistusta ovat helpottaneet muutamat Etelä-Euroopan valtiot, jotka eurooppalaiseen yhteisvaluuttaan päästyään viis veisasivat yhteisistä pelisäännöistä ja uskovat ehkä vieläkin paremmin asioitaan hoitavien valtioiden maksavan heidän velkansa.

Jos yksityinen ihminen ryhtyy samalla tavalla huijariksi, pannaan hänet alta aikayksikön linnaan ja päälle mätkäistään suuret korvaukset. Vanhan sivistyksen valtioissa vastaavista teoista kivitettiin tai ammuttiin tekijät hengiltä, mutta nykyinen eurooppalainen sivistys kohtelee heitä älykköinä ja sankareina. Kokonaisten valtioiden kusettaminen  on ahneuden markkinoilla hyväksyttävä teko.

Samassa kelkassa näyttävät olevan Suomenkin politiikot hyväksymällä ilman pienintäkään kritiikkiä vaatimukset velkojen takuista. Ja kaiken lisäksi syntyi hirmuinen äläkkä, kun demarit uskalsivat arvostella takuupakettia. Ovat suuria populisteja, kun uskalsivat kyseenalaistaa hallituksen toimet.

No, varmasti ovatkin populisteja, mutta kysymys on pelkästään irtopisteiden keräämisestä vaalien alla. Eikä tämä välttämättä edes maksa mitään. Paljon kalliimmaksi tulee   Jyrki Kataisen jo pitkään harjoittama talouspolitiikka, jossa mies on ostanut puolueelleen ääniä tulevien  polvien laskuun velaksi elämisen kautta.

Suomi on jo nyt rankasti ylivelkaantunut ja vaaleihin mennessä velka ehtii vielä rutosti kasvaa. Taloutta ei voida pitkän päälle pelastaa syömällä yli varojen. Tähän saakka logiikka on vielä jotenkin purrut, mutta vaalien jälkeen alkaa ankea arki.

On suorastaan uskomatonta, miten väjällä järjellä meitä poloisia johdetaan.

Reino Nousiainen