Helteinen kesä päättyi kin seinään sääolojen dramaatiseen muutokseen elokuun puolivälssä. Eipä näille luojan ilmoille mitään mahda.

Kesään mahtui kuitenkin positiivisia kokemuksia ennen muuta kulttuurin alalta. Kesä opetti ainakin allekirjoittaneelle, että ennakkoluuloton heittäytyminen kannattaa ja poistaa ennakkoluuloja.

Heinäkuun alussa kävimme tutustumassa lestadiolaisten suviseurojen menoon. Aluksi tuntui uskomatomalta, että 150 hehtaarin juhla-alueella häärii yli 70 000 ihmistä. Toinen havainto oli se, ettei minkäänlaista kaaosta ollut vaan kaikki sujui erinomaisesti. Roskia tai siivottomuutta ei näkynyt missään.

Yllätys oli sekin, että suviseuralaiset olivat nuorta väkeä, keski-ikä tuskin yli 30 vuoden. Seuramenossa ei ollut myöskään minkäänlaista intoilua tai paatosta, vaan meno oli varsin lupsakkaa. Perheet olivat tulleet viettämään sanan ääreen mukavia kesälomapäiviä.

Yllätys oli sekin, että valtavat rakennelmat oli tapahtuman päättymisen jälkeisen päivän iltaan mennessä purettu ja tavarat olivat matkalla 30 rekka--auton kyydissä Lumijoelle, jossa seuraavat suviseurat pidetään ensi kesänä. Järjestäjien organisaatio toimi huikealla ammattitaidolla.

Mutta pari viikkoa myöhemmin suuntasimme Joensuuhun Ilosaarirokkiin. Sielläkin nuori väki vietti mukavia kesäpäiviä eikä festivaalialuueen keskellä ollut elämänmeno juurikaan poikennut suviseurojen menosta. Se ero toki oli, että kajareista tuli erilaista sanomaa ja musiikkia.

Ilosaarirokin positiivinen yllätys oli koreatasoisten orkesterien musiikki. Puhallinsoittimet ja kontrabassot toivat hyvän mausteen musiikkiin. Jenni Variaisen, Vuokko Hovatan ja Eppu Normaalin kosertit kruunasivat tapahtuman musiikillisen annin.

Festarialueen  elämänmeno oli ihan siistiä, mutta alueen ulkopuolella oli huvattomampaa menoa. Sitä tuotti sellainen porukka, jolla ei ollut aikomustakaan tulla porteista sisäpuolelle.

Reino Nousiainen