Kyllä meitä vähällä järjellä johdetaan, oli sitten kysymys kotimaastamme Suomesta tai lähes koko maanosan kattavasta Euroopan Unionista. Molemmissa on yhteisenä nimittäjänä talouskriisi, vaikka Suomen osalta jotain muuta yritetään todistaa.

Suurin huuto on kaikunut Kreikasta ja Italiasta, kun EU:n päättäjille tuli muka yllätyksenä rahojen loppuminen valtioiden kassasta. Ei se nyt yllätyksenä voinut tulla, kun eurooppalaiset pankit ovat omaa hölmäyttään (ahneuttaan) antaneet Kreikalle ja Italialle niin paljon lainaa, ettei kantokyky riitä. On se kummaa, jos valtioiden päättäjät eivät tiedä, mitä heidän pankkinsa tekevät.

Loppujen lopuksi kysymys on siitä, että Euroopassa on jo kaksi vuosikymmentä eletty yli varojen. Joku neropatti keksi, ettei uuden tuottaminen ole tärkein kasvun tekijä, vaan yletön kulutus. Tällä ikiliikkujan kaltaisella tempulla uskottiin jatkuvaan kasvuun, vaikka se tehtiinkin velaksi. Nyt velat lankeavat maksettavaksi ja maanosassa vallitsee taloudellinen kaaos.

Suomikin meni samaan halpaan 1990-luvun alun suuren laman jälkimainingeissa. Ensin joku neropatti keksi, ettei noin 80 miljardin velka ole juuri mitään, kun sitä peilataan bruttokansantuotteeseen. Se vaan unohtui, ettei kasvoton bruttokansantuote valtion velkoja maksa, kun sitä pottia hallinnoidaan aivan muualla kuin eduskunnassa tai hallituksessa. Valtio voi noukkia tästä potista vain pieniä roposia verojen ja maksujen muodossa.

Eurooppalaisten vanavedessä suomalaisia patistettiin kuluttamaan, jotta kasvu jatkuisi loputtomiin. Kun korot painettiin keskuspankkien ohjauksessa reaalisesti katsoen nollatasolle, intoutuivat suomalaisetkin elämään velaksi. Nyt joka toinen rakentaa 300 000 euron hintaisen omakotitalon, kun 150 000 eurollakin saisi tarpeeksi suuren huushollin.

Sitäkin kannattaisi pohtia, kenen rahoilla ylellisiä palatseja rakennetaan. Käytännössä tämä tapahtuu vanhemman väen säästöillä, joista pankit eivät maksa juuri ollenkaan korkoa. Kun inflaatio otetaan huomioon, siirtyy säästäjän rahoista lainanottajille noin kolmasosa vuosikymmenen mittaisena ajanjaksona.

Nykyisenlaista kulutuslamaa ei olisi syntynyt, jos lainanottajilta olisi peritty korkoa inflaatio + kolme prosenttia.

Kun nyt on pakko palauttaa rahaliikenne kannattavalle uralle, on lainanottajilla kova pelko siitä, etteivät he kasvavista koroista selviä. Niin siinä käy, kun elää yli varojensa.

Eivätkä maailman ongelmat talouskriisiin pääty. Ëlintarvikekriisi alkaa olla jo näkyvissä, kun ruokaa ei riitä kaikille. Sijoittajat keinottelevat jo kahvin hinnalla, mutta riisto siirtyy ihan kohta tärkeämpiin elintarvikkeiiin. Ruoka on asia, jonka johdosta käydään maailmassa vielä sotiakin.

Suomen kannalta oli vahinko, kun ulkomaiset malminetsijät löysivät Lapista suuria malmiesiintymiä. Olisin toivonut, että malmit olisivat pysyneet piilossa ainakin puoli vuosistaa. Ei nyt vauhdissa olevlla sukupolvella ole oikeutta tuhlata kaikkia luonnonvaroja jatkuvan kulutuksen alttarille.

Mediakaan ei näitä uhkakuvia nosta esille, kun sen oma leipä on kytkeytynyt ylettömään kulutuksen

Ihmisten tulavaisuudesta kannattaisi olla  viimeistään nyt todella huolissaan.

 

Reino Nousiainen