Valtakunnan politiikkaan tuli heti säpinää, kun Paavo Väyrynen ilmoitti olevansa käytettävissä Keskustan puheenjohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi. Paavon haaveet yritetään ampua nuorempien kepulaispolitiikkojen toimesta alas, mutta ei vanha kettu taida ihan helposti tulituksen uhrina kaatua.

Suvaitsevaisuus ei taida olla Keskustan vahvimpia piirtetä. Paavon sorsimisessa on selkeästi kysymys ikärasismista. Eduskunnan kokeneimmalle politiikolle ei haluta antaa mahdollisuutta, vaikka kykyjä olisi.

Kysymys ei ole pelkästään Keskustan tulevaisuudesta, vaan koko maankin tulevaisuudesta. Kun Paavo Lipponen hallitsi edellisen laman jälkeen, pani hän poliittisen tulevaisuutensa likoon pannessaan maan asioita kuntoon. Ja demarien Paavo onnistui pitämään ay-liikkeen aisoissa ja maa nousi lamasta.

Nyt olisi toisen Paavon aika. Nuorilla pyrkyreillä ei kerta kaikkiaan ole arvovaltaa ja tulevaisuuden näkemisen kysyä samalla tavalla kuin Väyrysellä on. Ei tähän maahan tarvita toista Jyrki Kataista, joka ostaa tulevien polvien rahoilla kannatusta puolueelleen.

Mutta ei Paavo Väytynen ainoa osaaja Keskustassakaan ole. Kyllä Mauri Pekkarinenkin pystyisi pestin hoitamaan. Muissa puolueissa Mari Kiviniemi saattaisi olla mieluinen puheenjohtaja, sillä Mari olisi joka tapauksessa helpompi vastus kuin Paavo tai Mauri.

Poliittista uraansa päättelevä politiikko olisi siinäkin mielessä paras vaihtoehto, sillä itsensä likoon paneminen ei siinäkään mielessä pelottaisi, koska uran muutenkin lähestyy loppuaan. Nuori politiikko ei uskalla tehdä vaikeita ratkaisuja, koska hän joutuu aina laskelmoimaan oman uransa tulevaisuutta.

Reino Nousiainen