Ahtaajien lakko on noussut viime päivinä yhä keskeisemmäksi puheenaiheeksi. Tilanne on synnyttänyt myös populistisia piirteitä, kun politiikan pyrkyrit ovat havainnoineet yleistä ilmapiiriä ja ryhtyneet keräämään irtopisteitä omaan pussiinsa ajattelematta ollenkaan asiakokonaiosuutta. Irtopinnoja keräämässä oli tiistaina Länsi-Savon yleisönosastokirjoituksen kautta muun muassa mäntyharjulainen Antti Häkkänen (kok.)

 Ahtaajien lakon pitkittyminen on osittain työnantajapiirien oveluudesta johtuvaa. Työnantajat ovat löytäneet keinon usuttaa ammattiliittojen jäsenet toisiaan vastaan. Tämä on niin jalo tavoite, että sen saavuttamiseksi kannattaa kärsiä merkittäviäkin tappioita tuotannonmenetysten kautta.

Kemiallisen metsäteollisuuden piirissä menetykset eivät välttämättä ole kovinkaan suuret, sillä alalla taitaa olla tarvetta ylituotannon purkamiseen. Mikä onkaan hienompi kontsi kun panna työntekijät seisokkien toteuttajiksi ja syyllisiksi. Ahataajien lakko on ymmärrettävä isompana kokonaisuutena tämän hetken työnantaja/hallitus/työntekijäjärjestöjen ilmapiiriä.

Kun elinkeinoelämällä on käsissään laman varjolla värisuora pysyvien etujen ajamiseksi päähallituspuolueiden avulla, on ymmärrettävää, että joku vahvoista ammattiliitoista ryhtyy puolustamaan työntekijöiden etuja. Kun hallitus syrjäytti kylmäverisesti opposition yhteiseksi mainitsemistaan taloustalkoista, on toimenpide lisännyt ahtaajien uhoa.

Kokoomus ja keskusta uskovat hallitsevansa tätä maata vuosikymmeniä. Tämän laman laskuja maksetaan vielä ensi vuosikymmenelläkin, mutta hallitus ei näe tarpeelliseksi saada poliittista tukea nykyiseltä oppositiolta laman laskujen maksamiseksi.

1990-luvun alun lamaa selviteltiin viisaammin. Demarien Paavo Lipposen noustua valtaan olivat myös työntekijäpiirit talkoissa mukana. Lipponen sai tiukkuudesta jopa änkyrän maineen, mutta lamasta noustiin. Kyllä tästäkin lamasta nouseminen edellyttää demarien huomioon ottamista, mutta eiväthän Katainen ja Vanhanen alistu keskustelemaan asiasta naispuolisen puoluejohtajan kanssa.

Tämän päivän päättäjiltä vaadittaisiin laaja-alaisempaa näkemystä vaikeiden asioiden hoitamisessa. Sanelupolitiikka ei tuo pitkässä juoksussa hyvää lopputulosta, vaikka se voikin antaa lyhyellä tähtäimellä vallanpidon kannalta pikavoittoja.

Tämän hetken tilanteessa toivoisi muun muassa medialta laaja-alaisempaa näkemystä ja asioihin paneutumista. Mutta samassa talutusnuorassa mediatalotkin näyttävät olevan.

Reino Nousiainen