Viimeisten viikkojen aikana on päättäjiltä tullut harvinaisen ristiriitaisia ajatuksia talouden kohentamisesta. Elinkeinoelämän saarnojen mukaan palkkoja ja eläkkeitä ei saisi missään tapauksessa korottaa. Muuten meidät piru nokkii.
Palvelusektorilla, mediassa ja kuntakentällä korostetaan, että ihmisten pitäisi lisätä kulutusta, jotta pyörät pyörisivät yli huonojen aikojan.
Mutta tyhjästä mahasta on vaikea pireista, sanoi Römppänen.
Kaukolämmön piirissä olevissa taloissa tulee lämmön hintaan sellainen korotus, ettei sitä pysty eläkkeiden ja usein palkkojenkaan korotuksella kattamaan. Samaan sarjaan kuuluu myös sähkön hinta. Korotusten suuruutta ruokii sekin, että kysymys on monopolisektorista. Asuntoyhtiöillä ei ole monopolien luvatussa maassa vaihtoehtojaa. Sähkönkin osalta vaihtoehto löytyy energiamaksussa, mutta kun enerialasku on huomattavasti pienempi kuin perus- ja siirtomaksut, on kilpaulttamisesta puhuminen tyhjää puhetta.
Eikä siinä vielä kaikki. Elintarvikkeiden hintakin on kovassa nousussa. Eräisiin leipätuotteisiin tuli vuoden vaihteessa kymmenen prosentin korotus. Omalta osaltaan hintaan vaikuttaa sekin, että esim. Etelä-Savossa on kesäsutuksesta johtuen ylisuuri kaupan kapasiteetti, jonka viuluja vakituinen asukas muuna kuin kesäaikana joutuu maksamaan.
Mikkelissä on kehuttu jo vuosia kaupan palvelujen kasvusta ja kehittymisestä. Mitä kehitystä sellainen on, jos liikkeitä vaihtaa Maaherrankadun eteläpuolelta saman kadun toisella puolelle. Tyhminäkö kellokkaan tavallista kansaa pitävät?
Kyllä tilanne on kasvavista kustannuksista johtuen juuri nyt sellainen, etteä kulutuksen kasvusta on turha haaveilla. Menot on pantava tulojen tasolle, ellemme halua heittäytyä Kreikan tielle.